Korpikuusen kannon alla...

...on Hittavaisen kolo. Siellä on koti ja siellä on peti ja näädällä pehmoinen olo. Paitsi, että kyseessä on kokonainen mänty, ei korpikuusen kanto.

Viime keväänä sairastuin oletettavasti työperäisesti ja siitä lähtien hengityselimistöni on toiminut kuin 50-vuotias kyläpoliisi; ihan täysin tarpeellisin homma suoritetaan silleen jotenkuten, muuten lähinnä häröillään ympäriinsä aurinkolasit otsalla ja suljetaan silmät kaikelta ylimääräiseltä. Lukuunottamatta parin viikon parempaa jaksoa loppukeväästä en ole kyennyt edes lenkkeilemään kuin kävellen ja pari kilometriä kerrallaan. Saan hengitysoireita melkein kaikesta mahdollisesta siitepölystä koiriin, mutta erityisen paljon sain keväällä oireita Hittavaisesta.

Hittavainen kehitteli itselleen salskeiden frettinuorukaisten tapaan kiiman tuossa loppukeväästä. Raadonhajuinen ja alati merkkaileva Hittavainen aiheutti hankkimastani ilmanpuhdistimsesta ja hajunpoistajasta huolimatta minulle jatkuvia akuuttia tukehtumisen tunnetta ja yskimistä, joten poikaan tällättiin toukokuun toinen päivä implantti. Implantin vaikutus alkaa asteittain ja ottaa yleensä aikaa ja koska minun oli sairaudeltani mahdoton paitsi hengittää samassa tilassa, myös lenkkeillä yliaktiivisen hybridihormonihirviön kanssa tarpeeksi, päädyimme Helin kanssa hoitoratkaisuun. Hittavainen matkusti Espooseen hoidettavaksi siksi aikaa, että minun pahin kauteni menisi ohitse ja Hittavaisen implantti alkaisi viimein vaikuttaa.

Hittavaisen hoidon aikana oloni parantuikin muutaman viikon sisällä kohtuullisesti. Parin viikon levon jälkeen olin kykenevä aloittamaan isän alkuun laittaman Operaatio Haisunäädän.

Operaatio Haisunäätä, eli Hittavaisen ulkotarha Luvialle vanhempien pihalle toteutettiin vanhalla supikoirahäkillä. Ostin häkin melkein-naapurilta 20-euron pilkkahintaan. Mitoiltaan häkki on 1,07m leveä ja 2,40m pitkä, plus kaksi pientä parvea häkin kummassakin päässä. Tilaa on siis ihan kelvosti yhdelle näädälle ja miksei parillekin näädälle (eläinsuojelulaki asettaa minimiksi 1 neliön per fretti, joka tosin on oman kokemukseni mukaan aivan liian vähän tarhalle). Päivittäiset lenkit kuuluvat luonnollisesti elämään yhä edelleen.

Pohjamateriaalija häkissä on hiekka ja sen päällä purua. Purua ei yleensä suositella alusmateriaaliksi mahdollisten hengitystieongelmien takia, mutta Hittavaisen häkin puru ei ole eläinkauppapurujen tapaan hienoa ja pölyävää vaan melko suurta ja kosteaa. Lisäksi ulkona ilmankosteus estää purua pölisemästä. Häkin sisustus on toteutettu niin pitkälle luonnonmateriaaleilla kuin mahdollista, lukuunottamatta kovia pahviputkia. Putket kestävät sadettakin ihan kelvosti ja kun ne menevät rikki, ne on helppo korvata uusilla. 

Kesäkuun 10. päivä Hittavainen palasi luokseni huomattavasti vähemmän haisevaisena kuin lähtiessään ja heti sitä seuraavana päivänä se muuttu asumaan ulkotarhaansa. Nyt tarhassa on asuttu n. viikko ja Hittavainen vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä. Sillä on kaiveltavaa ja tekemistä ja tarha sijaitsee lähellä takapihan isoa terassia. Hittavaisen ei siis tarvitse olla yksin. Koirat tuppaavat aina ulkoillessaan moikkailemaan Hittavaista häkin ritilöiden lävitse ja jopa Karem antaa Hittavaisen olla rauhassa melko hyvin. Öiksi Hittavainen on vielä tullut sisälle koppaansa nukkumaan, mutta jahka lämpötilat vähän nousevat, se voi olla ulkona ympärivuorokautisesti. Osa viikosta vietetään Eurajoella omassa kämpässä, jossa Hittavainen saa edelleen nauttia myös sisäfretin elämästä. Hittavainen on kuitenkin luonteeltaan melko itsenäinen ja omassa tarhassa rällääminen on sen mielestä selvästi mukavaa puuhaa. 

Oheen on lätätty vaihteleva määrä kuvia Hittavaisen uudesta asumuksesta. Sekä minun huonontuneen terveydentilani että Hittavaisen aktiivisuuden takia ulkotarha on ollut suorastaan pelastus. Voin viettää kesän Luvialla pitkälti raikkaassa ulkoilmassa ja levätä ja Hittavaisella on oma alueensa, jossa se saa toteuttaa näätäisää itseään kaikessa rauhassa. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Kuva on napattu Hittavaisen häkin olohuonepuolen parvelta. Ruoka lätätään yleensä parvelle ihan vain, jotta Hittavainen joutuu kiipeilemään saadakseen sen. 

Parvella näkyvä pöly ei ole purupölyä vaan siitospölyä, jota on joka puolella tällä hetkellä. Sanomattakin selvää, että se (kin) aiheuttaa yskää, nuhaa ja hampaidenkiristelyä. Purussa näkyvä sateenraja on muuten peräisin kopin katolla olevasta katoksesta; makuuhuoneen puoli on suojassa sateelta kun taas olohuoneen puolelle saa sataa vapaasti.

Olohuone ulkoa päin kuvattuna.

Hittavaisen näkökulma, kun poika marssii kauniina aamuna olohuoneeseensa. Edessä näkyvä kivi on osoittautunut mielellääksi paikaksi tarkkailla terassin tapahtumia.

Köysiä Hittavainen ei ainakaan vielä osaa hyödyntää leikkiessään, mutta niitä käytetään apuna kiipeillessä parvelle.

Putkia, joihin tungen lisää purua aina silloin tällöin. Hittavaisella menee aina tovi kaivella putket auki.

Seuraavissa postauksissa käsiteelläänkin sitten kevään ja alkukesän näyttelyt, joiden tulossaalis on jäänyt äärettömän heikoksi. Vaikka aina sanonkin, etteivät näyttelyt ole haudanvakava asia, EH-putki ERInomaisen arvoiselle koiralle on omiaan viemään maun hetkeksi koko näyttelyharrastuksesta.