Blogin takana


Terveeks.

Olen 86-syntynyt opiskelija Eurajoelta ja opiskelen Raumalla luokanopettajaksi. Koirat ovat kuuluneet elämääni siitä asti, kun perheeseemme vuonna -95 saapui musta kääpiövillakoira Sunny. Pitkällisen odotuksen jälkeen haaveeni viimein toteutui, ja Sunnyn myötä palava rakkaus villakoiriin syttyi. Myös vinttikoirat kiinnostivat minua nopeutensa, voimansa, itsenäisyytensä ja ulkonäkönsä takia.

Koiranomistaminen oli hyvässä ja pahassa sitä, mitä olin odottanutkin. Vielä tänäkin päivänä jaksan kuitenkin yllättyä siitä, miten paljon on vielä opittavaa. Jokainen koira on yksilönsä ja vaikka takana on 17 vuotta aktiivista koiraharrastusta, en vieläkään katso olevani niin asiantunteva kouluttaja kuin haluaisin. Pyrin päivittämään aktiivisesti omaa tietämystäni voidakseni tarjota koirilleni parhaat mahdolliset olosuhteet.

Minulle on tärkeää, että koira saa elää sellaista elämää, johon se on luotu. Pyrin tarjoamaan koirilleni virikkeitä ja antamaan niille mahdollisuuksia toteuttaa viettejään.

Sunny oli koiralauman kiistaton kuningatar neljäntoista ja puolen vuoden ajan. 16.9.2009 vanhuus ja kasvainsairaus kuitenkin viimein voittivat ja oli aika saatella rakas perheenjäsen viimeiselle matkalleen.

Vaikka jokainen koiristani on yhtä tärkeä minulle, Sunny oli se, joka perehdytti minut koiramaailmaan. Se opetti, kuinka paljon vastuuta ja toisaalta myös iloa koiranomistaminen tuo tullessaan. Sunnyn myötä opin enemmän, kuin olen koskaan oppinut kirjoista, ja ikävä on edelleen suuri.

Ensimmäisen oman koirani Aaron sain 2007 ja Aaro on ollut toinen virstanpylväs; terveydelliset ja hermorakenteen ongelmat tekevät elämisestä haasteellista, mutta Aaro on kaikista ongelmistaan huolimatta tärkeä osa laumaamme. Päivittäin opin sen kanssa valtavasti ja jokainen päivä on vienyt Aaroa pikkuhiljaa kohti tasapainoisempaa elämää.

Karemin, ensimmäisen vinttikoirani, sain 2009 ja sen jälkeen hurahdin vinttikoiriin täysin. Karem on äärimmäisen tasapainoinen, ystävällinen ja kiltti koira ja se on koskettanut jokaista tapaamaansa ihmistä syvästi. Karem on se koira kerran elämässä, jonka lemoeyteen voi luottaa niin 100%, kuin vaistojensa varassa elävään eläimeen nyt on mahdollista luottaa.

Sunnyn jalanjäljissä vanhempieni luokse muutti alkukesästä 2010 punainen kääpiövillakoira Helmi. Helmi on ottanut Sunnyn seuraajan asemansa sen verran vakavasti, että on pienuudestaan huolimatta koiralaumamme johtaja. Vaikkei Helmi asukaan luonani, se on minulle kuin oma koira ja viikonloppuisin touhuan sen kanssa paljon. Helmin trimmaaminen ja handlaaminen ovat myös minun vastuullani.

Nadira tuli minulle pitkällisen säätämisen tuloksena 2011, ja haaveeni afgaaninvinttikoirasta toteutui. Nadira on afgaanina juuri sellainen, kuin haluan, sekä ulkoisesti että sisäisesti, ja koirana se on mitä upein tapaus. Nadira on hurmannut jokaisen tapaamansa, oli kyseessä sitten vinttikoiraihminen tai vähän vähemmän vinttikoiraihminen.

Vuonna 2012 minulla oli myös mahdollisuus toteuttaa pitkäaikainen haaveeni fretistä. Hittavainen saapui minulle Nadiran tapaan melkoisen säätämisen jälkeen 2012 alkusyksystä ja ilahduttaa päiviäni omalla elämäniloisella asenteellaan. Tulevaisuudessa on haaveissa paitsi muutto suurempaan asuntoon, myös kaveri Hittavaiselle.

Koirat (ja Hittavainen) ovat minulle elämäntapa ja niiden myötä on sekä sulkeutunut että avautunut valtavasti ovia. En ole katunut hetkeäkään valitessani koirallisen elämän ja odotan innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sain kasvattajanimeni Lapis Solaris kesällä 2012, ja tarkoitukseni on tulevaisuudessa kasvattaa afgaaninvinttikoiria ja villakoiria.