keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Sukanvaihtoa

Siitä on tovi, kun olen kirjoitellut. Kesä oli, kesä meni, nyt on syksy. Vihaan syksyä. Se on vastenmielinen vuodenaika jonka yli voitaisiin skipata suoraan talveen ja jouluun. Toki tässä syksyssä on ollut hyvääkin, mutta säät ovat paskoja siitä huolimatta.

En kuitenkaan kirjoita syksystä. En siitä, miten tassuja saa kuivata joka lenkin jälkeen ja silti joka puolella kämpässä on kuraa. En siitä, miten Karemin on pakko syödä jokainen epäilyttävä lima ulkoa ja saada joka syksy ainakin pari kivaa ripulia. Ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi.

En kirjoita edes siitä, miten irtokoiratilanne kärjistyi ensimmäiseen kunnon hyökkäykseen. Totean vain, että olemme edelleen yhtenä kappaleena kaikki, Karem tosin palasi erittäin hyvässä remmikäytösopiskelussaan rytinällä takaisin alkuun,

Kirjoitan koirien kodinvaihdosta, eläimeen sitoutumisesta ja siitä, miten olen taas kerran menettänyt uskoni koiranomistajiin.

Olen niitä ihmisiä, jotka ottavat koiran saattaakseen sen jonain päivänä hautaan. Minulle on turha vikistä ajanpuutteesta, muuttuneesta elämäntilanteesta tai lapsien saamisesta. Monessa tapauksessa minulle on turha vikistä allergiastakaan, ellei kyseessä ole vakava sellainen. Suosikki-inhokkini on kuitenkin muuttunut elämäntilaanne ja ajanpuute.

Suurin osa aikuisista suomalaisista tuntuu olevan aivan täysin kykenemätön elämänsä suunnitteluun edes parin vuoden päähän. Koiria otetaan ja niistä luovutaan uuden työpaikan, muuton tai lapsien takia. Tai, ihan muuten vain. Joskus jopa tehdään vaihtokauppoja ja annetaan toinen eläin pois ja otetaan toinen tilalle. Tämä on kuvottavaa ja osoittaa jonkinlaista täydellistä empatiakyvyttömyyttä. Koira tulisi ottaa perheenjäseneksi, ja sellaisena sitä tulisi kohdella. Sen tulisi voida luottaa siihen, että sillä on pysyvä koti.

Itse asiassa, niinhän se luottaakin. Se tekee kaikesta vielä kauheampaa. Hylätty koira ei ymmärrä, miksi ympärillä on äkkiä vieraita ihmisiä ja vieras paikka. Sille ei voi selittää "olet täällä, koska perheesi mielestä sinut voi panna syrjään". Onneksi moni koira on kykenevä kiintymään uuteenkin perheeseensä entisen lailla. Jälkiä kodinvaihtaminen silti usein jättää.

Edellisviikolla oli eläintenviikko. Sen nimikkoeläimenä oli tänä vuonna kissa ja tuttu keskustelu kesäkissan jättämisestä mökeille roihusi taas hetken aikaa. Hyvä niin, kunhan asiasta keskustellaan aikuisten oikeasti eikä levitellä tekopyhänä paskasti kirjoitettuja kiertoviestejä. Jonkinlaisena kesäkissailmiönä pidän nykyajan koiranpitokulttuuriakin. Koira ostetaan sitoutumatta, sillä ajatuksella, että kyllähän sen voi antaa pois kun tilanne ei enää ole otollinen. Päätöksiä tehdessä ei mietitä, mikä on koiran osuus. Mikä olisi koiran kannalta parasta. Kaikki mulle heti nyt. Koira voi jäädä.

Tällä hetkellä olen vitutuksesta violettinen yhden minulle läheisen koiran kohtalosta. Olen vihainen, aivan siihen pisteeseen asti, että harkitsen ottavani asiasta yhteyttä asianomaisiin. Yritän kuitenkin hillitä itseni, sillä teksti olisi äärimmäisen rumaa eikä se luultavasti hyödyttäisi koiraa mitenkään. Eivät koirastaan luopuvat ihmiset muuta käsitystään haukkuja kuullessaan.

Kenties se on ihan hyväkin. Tuollaisille ihmisille koiraa ei olisi pitänyt jahkautua alkujaankaan. Valitettavasti jotkut ihmiset ovat erinomaisia valehtelijoita.

En aio laittaa viestiin yhtäkään kuvaa. Olkoon se ulkoasultaan yhtä kurja kuin sisällöltään. Kurjuus sitä paitsi pukee syksyä.

3 kommenttia:

  1. Heissan! Eksyin blogiisi vanhan blogin ja Blogilistan kautta. Koska olen Blogilistan vannoutunut käyttäjä, toivoisin, että voisit päivittää uuden blogisi sinne, että uudet postaukset näkyisivät sielläkin. :)

    Luin vanhaa ja tätä uutta blogiasi ihan alusta loppuun joskin hieman hypähdellen. Meillä on mahdollisesti suunnitelmissa villakoiran hankinta ja kaikki asiaan liittyvä kiinnostaa kovasti ennen kuin teemme lopullisen päätöksen.

    Syksystä olen samaa mieltä - kurjaa. Joskin tämä paikallinen syksy (asumme Berliinissä) ei ole ollenkaan niin kurja kuin suomalainen vastaava, vaan pidemmälle edes kohtuullisen lämmin (kymmenen asteen tuntumassa) ja huomattavasti vähäräntäisempi. Tästä talvesta sitä paitsi näyttäisi tulevan lyhyt, koska lunta/räntää on satanut tähän mennessä vain kahtena päivänä ja maa on siis tälläkin hetkellä kuiva, eikä seuraavien päivienkään sääennuste sen pahempaa lupaa (alimmillaan päivälämpötila 4 ja parhaimmillaan 10). Jee! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, Berliinin syksy vaikuttaa mukavalta! Millainen talvi siellä on ollut? Täällä on satanut jo niin kauan, että osa meistä odottelee jo Noaa arkkeineen.

      Blogin ulkoasu päivittyy tässä piakkoin, ja samalla yritän päivittää sen myös blogilistalle.

      Poista
  2. Täällä on ollut ihan loistava syksy ja talven alku (saksalainen talvi alkaa vasta talvipäivänseisauksesta, joten kovin pitkään ei talvea ole vielä kestänyt). Vähän viileämpi ja sateisempi jakso osui aivan joulukuun alkuun, mutta esimerkiksi tänään oli viisi astetta lämmintä ja aurinkoista. Tänään (ja itse asiassa noin +/- viikko tästä päivästä) ei tosin olisi koiralla hyvä olla täällä, koska Berliinin uusi vuosi on pitkä ja äänekäs... Tosin, onhan täällä vaikka kuinka paljon koiria eli ehkä nekin tottuu. :) Suomen säitä ei ole ikävä...

    VastaaPoista