Into Glory Ride

Viime aikoina on ollut niin kylmä, että ahteri jäätyy jo pelkästä ulkoilun ajatuksesta. Hittavainen on pysytellyt visusti vilteissään ja koirat riehuvat sisällä, koska ulkona jäätyy tassut. Olen joka päivä yrittänyt "juoksuttaa" niitä tuossa pihalla sen verran, että minimiliikuntavaatimus täyttyy, koska lenkkeilystä ei tässä säässä ole iloa. Siinä missä muut vetävät edessä kuin höyryveturit päästökseen nopeasti kotiin on Karem ilmeisesti pyhästi sitä mieltä, että kaikki toivo on jo menetetty ja kannattaa vaan jäädä seisomaan aloilleen kunnes armelias kuolo korjaa. 

Kylmästä viis, uutiset ovat kuitenkin uunituoreita ja höyryäviä.

Olen hieman yli vuoden verran etsinyt aktiivisesti asuntoa. Koska budjettini on pieni, olen kiertänyt mitä erikoisemmissa mörskissä menettämässä toivoni ja pettymässä. Ihan sattumalta syksyn alkumetreillä yksi sukulaisistani kuitenkin soitti ja kysyi, olenko huomannut yhden toisen sukulaisen myyvän asuntoa. 

Tämä asunto on siis vanha, HYVIN VANHA, pieni mummonmökki, klassisesti punainen ja perunamaakin löytyy. Tai ainakin kasvimaa. Saa sinne varmaan perunoita jos haluaa. Vaikka tupa on vanha kuin taivas ja näyttää siltä sekä sisältä että ulkoa, ensimmäisen kerran pihaan astuessani minulle tuli kuitenkin SE TUNNE. Se, mikä tulee kun saavut kotiin.

Minun ja muuton välissä on kuitenkin ollut yksi jos toinenkin pulma. Ennen joulua meinasin viskata kirveen kaivoon, mutta onneksi se oli niin leveä, ettei mahtunut. Joku asia tuntui kerrankin menevän niinkuin piti ja nyt pääsemmekin siihen varsinaiseen uutiseen.

Eurajoen irtokoirat ovat jäämässä taakse. Hyvästi, kyttäävät naapurit, puskista singahtelevat räköttäjät, stressi ja lasinsirut joka tiellä perjantain jälkeen. Hyvästi nuorten miesten traktoriralli. Tervetuloa oam rauha, oma piha, oma tupa ja oma puusauna.

Joo'o. Puusauna.

Muutto on edessä jahka likakaivoremontti saadaan toteutettua. Pakkaset kun alkoivat juuri sopivasti tehdäkseen siitä mahdotonta. Tässä vaiheessa jaksan kuitenkin vielä odottaa. Ainakin hetken. 

Joskus alkusyksystä nappasin kyseisen kuvan. Tuo oikealla puolella näkyvä tönö on päätönö, johon menen asumaan. Taaempana näkyvä on ulkorakennus puuliitereineen, saunoineen ja ulkohuusseineen. Ulkohuussia saa käyttää sillä ehdolla, että siivoaa itse omat jätteensä. Minä en sitä tee.

Olemme käyneet siivoilemassa ja lämmittelemässä parin viime viikon aikana. Työtä on vielä melkoisesti, mutta olemme hyvässä alussa. Minä ja apuna häärivät vanhempani siis. Viime kerralla siivouksessa olivat mukana myös koirat. Aaro toimi kipinämikkona keittiön puuhellan ääressä, Karem piti vahtia ikkunoilla ja Nadira yritti valaista paikan ruhtinaallisella arvokkuudellaan. 

On raskasta olla niin kaunis koko ajan. Onneksi paikan päälle oli jätetty vanha sohva. Kun sille heitti pari tyynyä, kävi se juuri ja juuri makuupaikaksi. Pari ekaa tuntia hänen kuninkaallinen korkeutensa jaksoi pitää päänsä ylhäällä ja katsella arvostavasti meitä alhaisempia elämänmuotoja. Sen jälkeen piti ottaa muutaman tunnin kauneusunet.

*Olen ihan oikeasti pahoillani kaikkien niiden puolesta, jotka klikkasivat sitä aiempaa linkkiä. Oli pakko.